tiistai 8. toukokuuta 2018

TUTKIMME PUUTA JA HIEKKAA

PUUN VUOSIRENKAAT

Huiske-eskarikirjassa tutustuimme puun vuosirenkaisiin. Opimme, että niistä voi laskea puun iän. Tintit piirsivät omat vuosirenkaansa ja pohtivat, mitä ovat eri ikäisinä oppineet. Enemmistölle tuli kuusi rengasta ja kahdelle jo seitsemän rengasta.




Katsoimme netistä kuvia puiden vuosirenkaista.
Opimme, että puilla on sekä huonoja että hyviä kasvuvuosia, jotka näkyvät renkaissa.

PUUPÖLKYN TUTKIMINEN

Enimmäkseen puuta veikattiin kuuseksi. Vihjeen avulla se tunnistettiin männyksi. Vuosirenkaat olivat laskettavissa. Laskutulokset olivat 11 ja 18 välillä. Laskemista vaikeutti pihka. Joku luuli keltaista pihkaa muurahaisen pissaksi. Toinen tiesi, että pihkaa voi käyttää purkkana. Kolmas kertoi, että sitä voi laittaa haavoihin. Puun kaarnaa veikattiin tuoheksi, mutta opimme, että koivussa on tuohi.



Puupölkyssä oli pieniä pyöreitä reikiä. Totesimme, että puu on monen pienen eläimen koti. Löytyi kultakoppiainen ja hämähäkki. Niitä oli kiva tutkia luupeilla ja suurennuslaseilla. Yksi tyttö hätääntyi, että ötökkä ei pysty hengittämään luupin alla. "Antakaa sille happea."



LAUDAN PALOJEN TUTKIMINEN



Laudan palat olivat hyviä tutkimuskohteita. Niissä näkyi vuosirenkaita selvästi. Vaikeampi oli tunnistaa, mitä puuta laudat olivat. Enemmistö arveli koivua, mutta myös lehtikuusta veikattiin. Haistamalla lautaa, saattoi erottaa havupuun tuoksun. Oikea vastaus oli kuusi. Tintit innostuivat suunnittelemaan, mitä laudan pätkistä voisi rakentaa. Toukokuun aikana eskarit pääsevätkin naputtelemaan nauloja.



Tintit saivat ottaa älypuhelimella kuvia tutkittavista kohteista ja tutkimuksista. Näin kehittyivät jälleen myös kuvaustaidot.

HIEKAN TUTKIMINEN

Tintit tutkivat, miten hiekka koostuu pienen pienistä hiekanjyvistä. 

Luupeilla oli helppo nähdä hiekan pienet osaset. Hiekasta saattoi eroittaa eri värejä. Tutkimustuloksena löytyi kultaista, tumman ruskeaa ja vaaleaa, hopeaa, mustan ruskeaa.

"Täällä on jotain kiiltävää!" "Täällä hiekassa on jotain sinistä, mitähän se on?"

Sininen aine hiekassa vaati kunnon tutkimista ja pähkäilyä. Epäilimme, että se olisi suojaliinasta irronnutta maalia. Tutkijapojan loppu päätelmä oli, että sininen oli askartelukimalletta. Pohdimme yhdessä, että hiekan seassa voi olla vaikka mitä.

Hiekka sisältää bakteereita.


Tutustuimme Tiede-lehden artikkeliin, jossa kerrottiin yhden hiekanjyvän sisältävän monen monta bakteeria. Tintit ymmärsivät, että hiekkaa ei kannata laittaa suuhun, koska huonot bakteerit voivat aiheuttaa sairauksia. Puhuimme myös hyvistä bakteereista ja joku oli syönyt maitohappobakteereita, ettei mahatauti tulisi.

Tiedekerhossa oli innostunut tunnelma. Tutkittavaa olisi riittänyt vaikka koko päiväksi. Puu ja hiekka ovat onneksi sellaisia kohteita, joita voi löytää tutkittavakseen helposti jo eskarin pihalta.

HIEKKAKAKKU TUTKITTAVANA.


PIENELLÄ KÄVELYLLÄ

MITÄ NÄKYY TIEN VIERELLÄ?  NOKKONEN. SE PISTÄÄ.   ONKO TÄMÄ KOIRANPUTKI? MÄ HALUAN OTTAA TUOSTA KUVAN. MESIMARJA. TU...